Eli jos esittäydytään, niin olen Erika Pihlajamaa, kasvatan minejä ja vastailen mielellään minejä koskeviin kysymyksiin.

Moi kaikille,

Olen Mataleena Pesonen eli Matsku, 27-vuotias shettisharrastaja Hämeenlinnasta. Minulla ei ole omaa ponia, ei ole koskaan ollutkaan, mutta shettistouhuissa olen ollut mukana vuodesta 1992 kun sain ensimmäiseksi hoitoponiksi shetlanninponitamma Donna av Frihetenin. Yhdistykseen liityin jokunen vuosi myöhemmin tuttuni vinkistä. Donnan ja tyttärensä Dumlen jälkeen hoitoponejani ihan näin aikuisiällä ovat olleet shettikset Mr. Histamiini, Maximum Rudolf ja Fantas After Eight.

Shettisihmiset tuntevat minut kuitenkin varmimmin kameran takaa, sillä olen jo noin kymmenen vuoden ajan kuvannut shettiksiä aktiivisesti niin kotitalleillaan kuin näyttelyissäkin enimmäkseen Suomessa mutta myös ulkomailla. Kuvia on esillä kotisivuillani http://www.matsku.net ja silloin tällöin myös lehdissä ja muissa julkaisuissa.

"Vapaa-aikani" kuluu aika pitkälle tietokoneen ääressä kuvia puljatessa, mille vastapainona käyn pari kertaa viikossa ratsastustunneilla ja kerran viikossa mummojumpassa. Myös vastavalmistuneessa omakotitalossa riittää laitettavaa ja neljässä lemmikkichinchillassamme hoidettavaa. Ammatiltani olen viestintäassistentti. Työkseni kirjoitan, kuvaan ja järjestän erilaisia tapahtumia.

***MUOKKAUS*** Muistattehan muuten, että vasemmalla näkyvät avatarkuvat, vaikka postimerkin kokoisia ovatkin, ovat nekin tekijänoikeuslain alaisia. Jos käytette jonkun muun kuin itsenne ottamaa kuvaa, tarvitaan siihen kuvaajan suostumus.

Jaa, esittelyä...

Nimeni onkin tuossa jo esillä ja touhuan perheeni kanssa omassa tallissa asuvien karvakorvien kanssa täällä Pirkanmaalla.
Meillä on sekä minejä, että standard-kokoisia shettiksiä. Löytyy myös eläke-ikäinen arabiruuna, joka toimii nykyisin lähinnä "puutarhatonttuna".

Näyttelyt ovat lähinnä sydäntä ja olen myös innolla mukana kaikessa shettiksiin liittyvissä tapahtumissa.
Paria varsaa odotellaan syntyväksi ensi keväänä.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille shettis-ihmisille.

On nää hymiöt niin hauskoja, pakko tunkea niitä joka väliin

Esittelyn poikasta:

Asustellaan Alavieskassa (Pohjois-Pohjanmaalla) maaseudulla eläinlauman kanssa. Omasta pienestä yksitystallista löytyy muutama hevonen ja muutama poni, vähän vaihtelevalla määrällä. Tällä hetkellä vakiokalustoon tuntuvat kuitenkin kuuluvan lämppäritamma Eleanor Wilson lv ori"varsa" (joka vuoden vaihteessa pamahti jo kolmivuotiaaksi, mutta joka on AINA se äiskän pikkuvarsa... ), ja ponipuolelta ensimmäinen omakasvatti Ricochet Wilson ja jo vanhempi tamma Norrskenets Fidelie. Riiviö on näistä se joka sen lopullisen kipinän shettiksiin sytytti, ja on toiminut opetteluponina joka saralla. On käyty näyttelyissä ihmettelemässä, kokeiltu ohjasajo jne, ja takuulla paljon tullaan sen kanssa vielä touhuamaan. Tamma puolestaan, Mustaksi sitä sanotaan, tuli viime kesänä siitostammaksi vähän kuin vastustamattomana "heräteostoksena".
Näiden kanssa touhutaan sitten enemmän tai vähemmän aktiivisesti, näyttelyissä ja milloin missäkin.

Itse olen vielä melkoisen vasta-alkaja ponirintamalla, mutta kovasti yritän oppia kaikkea uutta ja samalla viritellä tänne pohjoisen poniväellekin toimintaa. Tällä hetkellä toimin mukana Keskisen ravinuorten porukoissa, ja sitä kautta pyritään tuomaan enemmän ponitoimintaa tälle alueelle.
Jos joku tältä alueelta on innokas, niin uskaltaa kyllä ottaa yhteyttä, tiedä mitä vielä yhdessä keksitään

Pohjoisesta minäkin, sama kunta kuin Päivilläkin.

Talli myöskin yksityinen, mutta aloittelemassa tuntitoimintaa vuoden vaihteessa ihan virallisesti vaikkakin vielä villi talli on, kun ei yksinkertaisesti päivissä tunnit riitä ihan kaikkeen.

Tallista löytyy suomenhevosia ajo- ja ratsukäytössä, uudelleenohjelmoitu ruuna ja sitten on hevosrintamalla myöskin vaihteleva määrä opetettavia tai tallipaikkalaisia. Jotkut tulee pidemmäksi aikaa vierailemaan, mutta opetettavat on yleensä kuukauden tai kaksi ja palaavat sitten kotiin oppiensa kera.

Ponirintamalla onkin sitten näitä näyttelykauhuja, kantatammoja on kaksi - Silver Cinnamon ja Ylä-Suojoen Vivian. Molemmat kävivät raveissakin kuluvana kesänä, kumpikin osoitti huippuosaamista - ykköset tuli molemmilta, toinen siis voitti häntäpään. Vakavaa ei ole touhu meillä, pilkettä silmissä on kun tuolla noiden kanssa liikutaan, mutta hevosten suhteen kyllä ehdoton kanta että leluja ne ei missään nimessä ole.

Näistä kahdesta kantatammasta vain toisella on sitten varsoja, oikea näyttelykauhu GR Cinnamon Bulle, joka on käynyt kiertämässä monet monituiset näyttelyt minun oppiponina tuohon puuhaan ja kuten varmasti monellekin käy - näyttelyttäjä on sitten yleensä joku muu mikäli sen vain saan. Toinen varsa on GR Silver Bella, oikea diiva kaikessa suhteessa - on mm. ottanut manikyyrin maailman luokan tähtien tapaan kyljellään ja kun oli aika vaihtaa puolta, ei noussut ylös vaan käänsi kylkeä vain. Onneksi on kasvanut siitä tavasta jo pois.

Molemmat tammat on tiineinä, toivotaan nyt että molemmat myöskin saavat varsat elävänä ja terveinä tehtyä - siinä kevään haasteet näiden suhteen. Myöskin otan varsotettavaksi talliin keväällä tamman, joten yhdelle ihmiselle hulinaa riittää.

Itse olen koulutukseltani ihan perus ratsastuksen ohjaaja ja hevosten hoitaja (varsin ratsupuolelta opin saanut) ja opetan lähitalleilla perusratsastusta, omalla tallilla siis vuoden vaihteen jälkeen ja koulutan mielenkiinnon ja ajan puitteissa jonkin verran hevosia ajolle - tyylini hieman erilainen kuin muilla ja toistaiseksi tulokset hyvät. Koko elämä pyörii täysin hevosten ja ponien ympärillä sekä jatkuvaa hevostiedon etsintää minun elämäni, joten...

Jo opittujen asioiden lisäksi aikeissa opiskella vielä lisää ja kuten kaikki tietää, koskaan ei tässä hommassa valmiiksi tulla joten aikeissa kehitellä tietopaketti, joko täysin itseä varten kysellen muilta mitä tietoa tarvitsen tai sitten ihan muillekin - siksi erittäin mielenkiinnolla odottelen näitä esittelyjä jotta saisi todellakin (tietysti halutessa) erikoisosaamiset selville jolloin kyselen asioista tietoa.

Ja avattaret tulee vaihtumaan sitten sitä mukaa kun innostun lataamaan koneelle, noista karvakorvista kun jokainen on valtavan tärkeä minulle =)

Pientä esittelyä:
Asustelen Etelä-Karjalassa ja ikää kertynyt vaivaiset 29 vuotta. Virallisiin shettistapahtumiin en ole päässyt vielä ainakaan osallistumaan, mutta minut voi bongata Lappeen raviradan tornista useastikin ravien aikana. Ensi vuonna koitetaan osallistua ainakin johonkin rotunäyttelyynkin.

Tallissa majailee puoliksi omistamani 2v. shettispoika Rose's Otard jonka kanssa touhuilen päivittäin. Kesän laiduntamisen jälkeen poika oli oikea kauhukakara , mutta työtä tekemällä rupesi rauhoittumaan. Nyt on koulutus ollut hiukan jäissä kun ensin oli ponilla kaviokuume ja tällä hetkellä peilijäässä olevat tiet estävät ajoharjoittelun aloittamisen. Eli hitaasti edetään ponin kanssa.

Lähellä sydäntä on myös naapurin 1v. shettistamma Aarteen Tiuhti joka on ehdottomasti kiltein poni jonka olen koskaan tavannut.

Joskus hamassa tulevaisuudessa olisi mukava saada ainakin toinenkin oma karvakorva, mutta sen näkee sitten. Onhan se jo jotain että sain toteutettua sen vuosien haaveeni ja ostettua edes puolet shettiksestä.

Hei!
Tässäpä esittäytyminen
Olen pääkaupunkiseudulta ja heti siis alkuun tämä: Minulle ei pitänyt ikinä tulla shettis! Ei!
Hevosten kanssa olen ollut tavalla tai toisella tekemisessä aina, mutta shettiksistä on vasta muutaman vuoden kokemus.

Yksityistalliin missä ratsuni Mariera asui hankittiin suloinen rautias shettisorivarsa. Aika pian huomattiin, että se tarvitsee samankokoisen peuhukaverin. Ryhdyttiin etsimään sopivaa ja tutkimme sukuja. Sitten markkinoilta löytyi yksi varsa jonka isä ja emänisä näyttivät hienoilta, varsinkin minun silmissäni. Minulla on nimittäin hiukan tuollainen ”värivamma” ruunikkohevosten kohdalla. Tallinomistaja (Tuula) tykkäsi myös tästä ja päätyi ostamaan varsan ensimmäisen varsan kaveriksi.

Ja sitten koitti kohtalon päivä!
Varsa tuotiin, näin sen ja oi voi! Se oli ihana, sillä oli suuret lempeät silmät ja se oli kaunis ruunikko. Mutta se oli valitettavasti Tuulan ja mitä ihmettä olisinkaan shettiksellä tehnyt? Olin kouluratsastaja! Puoli vuotta taistelin vastaan. Mutta sitten oli pakko saada tuo ihanuus omaksi ja Tuula oli myös heti varsan nähtyään tiennyt että se on minun joten suostui myymään. Ja minun ikioma se on nyt ollutkin alkuvuodesta 2004.

Ja olen huomannut, että shettiksen kanssa voikin tehdä vaikka mitä. Olemme aloittaneet hyvin varovaisesti, mutta olen opettanut sen ajolle ja myös ohjasajoa harjoitellaan vaikka sitä ei kumpikaan osaa kovin hyvin. Poniparka on joutunut harjoituskappaleeksi. Ponilla haen joskus pikkupuita metsästä ja välillä lanataan ratsastuskenttä. Kaikkea voi näköjään pikkuhevosellakin tehdä ja erityisesti nyt kun se kohta on aikuinen. Ja poni tykkää hurjasti työnteosta! Tuo metsähomma on vielä vähän vaiheessa koska se tykkää siitä ehkä hiukan liian paljon ja on niin innokas, että kuorman irtiotto on sitä luokkaa, että heikompaa hirvittää. Mutta hauskaa on molemmilla ja erityisesti ponilla joka harja hulmuten vetää kuormaa niin, että alta pois kannot ja männynkävyt!
Kouluvalmentajani on pieni ihminen ja hän on aloittanut ponini ratsutuksen kun itse en kokoni puolesta sitä voi tehdä ja shettiksen luonnetta kehutaan sieltäkin suunnalta. Myönnettävä on, että hurjan monipuolinen on shettis! Miten jotkut voi elää ilman näitä pieniä hauskoja hevosia? Mahtaa niillä ihmisillä olla tylsä elämä..

Näyttelyissä käydään myös. Siellä olemme ehkä tavanneet?
Olen se täti joka aina jännittää naama rutussa ja jonka seurassa yleensä on iso ruunikko-ori. Hänen nimensä on Korpimäen Kasper ja minun nimeni näkyykin tuossa vieressä.
Kasperin takia olen tutustunut mukaviin ihmisiin ja sellaiseen maailmaan mistä minulla ei aikaisemmin ollut aavistustakaan. Myönnettävä on, että pahasti olen haksahtanut ja koukussa olen, oikein tukevasti!

Nyt pidän peukkuja, että tästä foorumista tulee aktiivinen ja mukava keskustelukanava shettisihmisille!
Hyvää Joulunodotusta kaikille !
t. Berit

Heippa!

Nimeni on siis Maria ja pitelen ohjaksia Puolikuun Ponitallilla Forssassa yhdessä äitini Jaanan kanssa. Olen 28v,ikäni hevosten kanssa ollut ja viimeiset 10v ollut tallin pitäjänä.Ensin ratsastuskoulun merkeissä ja sitten muutaman mutkan kautta siirtynyt kokonaan poneihin.Kakenlaisia rotuja on kokeiltu suurimmasta pienempään päin ja shettikset veivät voiton.

Shettiksiä meillä on ollut koko hevosharrastukseni ajan,viime vuosina määrä vain lisääntynyt ja tällä hetkellä niitä on 18kpl sekä isot eläkeläishevoset 4kpl päälle.

Koko päiväisesti työskentelen tallillamme,päivät hoitaen ja illat menee lasten kanssa ponikerhojen merkeissä,opetellaan kaikkea mahdollista mitä ponin kanssa voi tehdä.Vapaa-ajan ongelmia ei ole

Näyttelyissä käydään sen mitä ehditään,tosin tämä vuosi ei niin hirmuinen menestys ollut , ja kasvatusta on pienimuotoisesti.Ensi kesäksi odotellaan viittä varsaa.Omaa jalostusoria ei ainakaan tällähetkellä ole talossa,aiemmin meillä vaikutti ori Opan 9vuoden ajan jonka ansiosta ponit veivät minut kokonaan mennessään ja olen saanut tutustua uusiin ihmisiin

Mukavaa joulun odotusta shettisväelle

Heips!

Samanlaiset ajatukset on myös minulla ollut kuin Beritillä. Joskus aikoinaan taisin vannoa ja valaa etten ikinä haluaisi/omistaisi shettistä, kunnes kotiini ostettiin aikoinaan lumoava valkoinen shettis tamma pikkusiskolleni, joka muutti käsitykseni täysin näistä ihastuttavista poninpalleroista.
Oma heppetouhuni on alkanut v.1978, silloin aloitin ratsastustunnit ja parinvuoden päästä siitä aloin käymään ravitalleilla, joissa sitten vierähtikin koko teini ikä. Oman ensimmäisen hevosen ostin -90 luvun alkupuolella ja siitä ne ovatkin sitten pikkuhiljaa lisääntyneet. Jossain vaiheessa nimesimme Kasvattajanimeksemme Kaunisrannan, joka tulee edellisestä kuten myös nykyisestä tilamme nimestä. Hevoset ovat kylläkin jääneet kokonaan kuvioista pois kuten myös isommat ponit.

Perheeseemme kuuluu minä, mies Mikko ja lapset Juuso 11v., Elias 8v. ja Mea 7v. Asumme siis Lopella, lähellä Riihimäkeä. Nykyisin tallissamme/omistuksessamme on vain shetlanninponeja joiden pääluku tällä hetkellä (vaihtelevasti) 30-40. Meillä syntyy n. 10-> varsaa vuosittain.
Omistuksessamme on neljä jalostusoria: Lonndble Baron 63SH, Bonance v. Dorpzicht 93SH, Kanteborgs Winston 100SH ja Ytterhalls Mistral 105SH.
Toivotan myös kaikille hyvää joulunalusaikaa kaikille .

Hei!

Olen Laura Viitala ja asustelen Haapavedellä (Pohjois-Pohjanmaalla).
Minä olen tällähetkellä 15-vuotias ja minulla on serkkuni kanssa puoliksi 19-vuotias Shetlanninponi tamma Heta. Heta on n.90cm korkea ja väriltään se on tummanruunikko. Hetalla on yksi jälkeläinen nimeltä Pyry, mutta se ei ole rekisterissä.

Minun äidilläni on suomenhevos tamma. Sitä hoitelen ja sillä ratsastelen aika usein. Minulla on ollut n. 2-vuotta hoitoponina risteytysponi tamma. Olen hoitanut myös satunnaisesti lämminveri tammaa joka oli aika haastava, ja toista lämminveri tammaa joka ei ollut niinkään haastava koska oli jo vanha ja kaikenmoista kokenut. Nyt alan hooitamaan satunnaisesti ylikorkeaa shettis tammaa. ja kesällä rupean ratsastelemaan lämminveri ruunalla. Kesällä ratsastin myös kahdella kuumahkolla suomenhevos tammalla. (Hoitokokemusta on siis paljon ja lisää vain tulee)

Kaikenlaista sitä on sattunut ja tapahtunut.

Minä olen suunnitellut toisen shettiksen hankkimista ja sellaisen pienen palleron ottaisinkin jos vanhemmat antaisivat ottaa. Toisaalta olen suunnitellut että astuttaisin ensi vuonna Hetan koska se on vielä erittäin hyvässä kunnossa.

Hei,

esittäydyn nyt minäkin, vaikkakin varsin vihreä olenkin näissä shettistouhuissa:) Eli 26-vuotias insinööriopiskelija täältä Mynämäeltä Turun kupeesta. Hevosten kanssa touhunnut kohta parikymmentä vuotta ja niistä viimeiset kymmenen melkein pelkästään suokkien kanssa.

Ensimmäinen ihkaoma hevoseni, suokki tietysti, vietti kanssamme yli seitsemän vuotta, mutta jouduttiin lopettamaan alkukesästä. Tällä hetkellä meillä asustaakin tuon kyseisen tamman kolme vuotiaaksi tuleva orivarsa sekä shettisori Junibackens Baloo. Lisäksi omistamme siskoni kanssa puoliksi kirjavan shettistamma Hetan (ei rek.). Heta hankittiin aikoinaan tamman kaveriksi ja toimittikin hyvin bestfriendin virkaa. Heta asuu nyt hyvässä hoidossa kaverini luona, poikaystävänsä shetlanninponiruuna Pessin ja suokkitamman kanssa.

Heta on tosi kiltti ja tietysti aivan älyttömän söpö pikku poni, säkäkorkeutta varmaan alle 90 cm. Rakenne nyt ei ole kovin kummoinen, mutta väliäkö hällä kun ei tulla kuitenkaan siitokseen käyttämään eikä ponia haittaa. Heta on ratsastaessa ja ajaessa tosi reipas, suvussa esiintyy varmaan kumipalloa jossain vaiheessa... Heta on nyt kahdeksan ja odottelee siskon jälkikasvua, sillä hänestä tulee varmasti ihan loistova pikkuihmisen ensiponi.

Baloo tuli meille vuosi sitten syksyllä asumaan varsan kaveriksi ja sille tielleen jäi:) Suokkitamman kuoltua hankin Baloon omaksi ja pikkuhiljaa hänestäkin on kuoriutunut sellainen "mun poni". Baloo on nyt viisi ja säkäkorkeudeltaan varmaan alle metrin. Perusluonteeltaan hän on ihan kiva ja kiltti, mutta jollain tavalla hiukan jäyhä ja äijämäinen joissain asioissa. Baloo on kesän jälkeen harjoitellut kärryjen edessä oloa ja kahdet näyttelytkin kerittiin kiertää.

Baloon tulevaisuus on hiukan auki, periaatteessa saa mun puolesta pitää pallinsa mutta arvon vielä lähdenkö näyttämään sitä oripäivillä. Vähän epäilyttää, kun oma kokemus ja tieto shettiksistä on ihan alkutekijöissään... Ponia nähneet voivatkin nyt heittää vinkkejä onko meillä toivoa vai ei:)

Tosi kiva kun saatiin tällainen foorumi, ht.netin keskusteluja seuranneena ei voi kun sanoa, että tätä tosiaan tarvittiin! Muistanko oikein, että joskus maailmassa shettisyhdistyksellä oli oma foorumi...?

Moi!

Nimeni on Jaana Tammi, 'ratsastamisen' aloitin alle kouluikäisenä pappani johdolla vanhoilla työhevosilla

Sittemmin siirryin Ypäjälle, jossa tunteja piti mm. Haimin Karin isä, sotilaallisella varmuudella.

Ajan kulessa ajauduin töihin Forssan Ratsastuskoululle hevosten hoitajaksi, ja siellä sain lähituntumaa shettiksiin, tallissa asui tammat Riane van der Bonke, Mindyella ja Voutilan Farao sekä Mintun varsa ori Appe.

Useasti kyllä ihmettelin , että mitähän niillä poneilla oikein olisi tarkoitus tehdä, sillä ne olivat melko temperamenttisia
Tallilla asui silloin myös Päivi Sotkan tammoja jonkin aikaa, jolloin siis tutustuin Päiviin.
Tallin lopetettua toimintansa tuli vastaan tilanne, jolloin ostimme Marian kanssa tämän oman paikan ja ja silloinhan talliimme muutti myöskin Päivin Harviestoun Brunella sekä Opan.
Nella muuttikin aika pian uuteen kotiin ja Opan jäi, Opan oli se kipinä joka sai aikaan tämän hurahduksen ja nyt en enää ihmettele mitä näillä poneilla voi tehdä, ihan mitä vain siis!!
Opanin kanssa haimme metsästä puut ja sen sellaista ja nyt on minun tehtävänäni opettaa Tycoonille ne samat taidot.

Opanin ansiosta siis on syntynyt Puolikuun Ponitalli.

Harmikseni joudun kuitenkin käymään ansiotyössä muualla, mutta toisaalta säännöllinen tilipussi edesauttaa taas tätä harrastusta

10 vuotta olemme tätä paikkaa 'rakentaneet'eikä loppua näy, mutta ehkä tämä tästä joskus valmistuu
Ihania hymiöitä!!

Hei!

Olen Kirsi Pasanen, vm. -73. Asun Ristiinassa Mikkelin lähellä. "Hevoshullu" olen ollut koko pienen ikäni ja ensimmäisen shettiksen ostin kaverini kanssa puoliksi vuonna 1988 ja siitä asti en ole ilman shettistä osannut ollakkaan 5 shettisvarsaa olen kasvattanut vuosien varrella. Kasvatan pienimuotoisesti myös suomenlapinkoiria.

Tällä hetkellä tallissa hörähtelee 2 shettistä, siskoplikat Kirpa`s Dark Angel "Lyyli" s. 2001 (Onyx v.st. Geerhof - Wilma van Veelust) ja Kirpa`s Sweetheart "Emma" s. 2004 (Ytterhalls Frosson - Wilma van Veelust) sekä tyttöjen "pomo" arabi-haflinger risteytysruuna Galib s.1980.

Olen viiskytjarisat heppamummu Espoosta. Nuoruusvuodet hevostelua sitten taukoa. V. 1992 hankittiin äidille ja tyttärelle piensuomenhevonen.
Tamma, jotta ei hevoset talosta lopu. Talo, Vanha Mustasilta, hankittiin myöhemmin. Olen siis "oikeasti" pienhevosharrastelija(kasvattaja).

Shettikset tulivat sattumalta. H&R-lehdessä oli kuva Ypäjällä esihyväksytystä Vetebullesta. Yksi kasvattini on minikokoinen (137cm) rautias ori. Vitsinä heitin, että olisipa makeeta, kun olisi toinen samanlainen vielä minimpi (ja siksikin ori, koska sitä on vaikeampi varsottaa , tarkoitus oli siis alunperin pysyä yhdessä shettiksessä )
Ajatus jäi elämään ja kevät tutkailtiin Beritin kanssa oreja. Eniten minua miellytti Almnäs Ulex ja lopulta soitin Riitalle Kestilään. (Terveisiä!)
Sinä vuonna oli syntynyt vain yksi varsa, rautias ori Uppiksesta ja emänä Vetebullenkin emä Blåsippa. Selvä peli ja jouluksi saapui sydäntenmurskaaja Onnex (Onni)
Onni tarvitsi kokoisensa kaverin ja kesällä tuli Kasper, josta enemmän Beritin esittäytymiskirjoituksessa yllä. (Kasperin "gruumina" minut bongaa näyttelyissä.)
Kun yhden myin, tarvitsin toki toisen tilalle: tuli toinen rautias pieni orivarsa Tedde (Turkish Delight i. Capone Fire).
Tedde tarvitsi aikanaan koppikaverin ja tuli ensimmäinen pieni tamma Pupu (Amin Janice i. Atomi).
Kodin taas tarvitsi Ronja (Rantakartanon Ronja i. Herr Vallburg).
Ponit siis voivat lisääntyä vauhdilla varsottamattakin .

Tänä kesänä syntyi ensimmäinen shettisvarsa. Pupu varsoi Hanin (Blackbridge Honeybunny i. Skäpperöds Asterix), josta ei varmaankaan tule näyttelytähteä, mutta tähti se on ollut luonteeltaan jo syntymästä.
Ja diiva ja primadonna, kuten avatarkuvastakin näkyy.
Kiitokset vielä Susannalle sisäänheittoavusta Mustialassa, kun neiti oli päättänyt olla menemättä kamalaan traileriin.

Viimeisenä joukkoon liittyi iso, musta tamma Bazu (Londböle Bazooka i. Ulverscroft Tiggie).

Suomenhevosia on nyt 5 ja shettiksiä Kasper mukaan lukien 7, joten pikkuponit ovat vauhdilla vieneet voiton.
Tunnustan, olen pahasti koukussa!

Hyvää Joulunaikaa kaikille! .