Onnittelut BIS-komikolle!
Mahtavaa kun kaikki kolme olivat kotimaan kasvatteja! Varsinainen namupalakolmikko!
Suurkiitos järjestäjille näyttelystä!
Kiitos myös oikeastaan koko shettiskansalle! Iloisia ilmeitä näkyi joka puolella vaikka vettä tuli kaatamalla lähes tauotta. Oli kivaa jutella ihmisten kanssa ja muutenkin oli ihan mukavaa huonosta kelistä huolimatta.
Mutta jotta ei kaikki olisi täydellistä on kuitenkin yksi negatiivinen asia mistä minun on ihan pakko kirjoittaa sillä säikähdin näyttelyn lopulla aika lailla.
Yleisön käyttäytyminen BIS-kehän jälkeen. Monta kertaa on ollut puhetta siitä miten parveillaan kehien porteilla ja varsinkin kun oriiden kanssa ollaan liikkeellä. Juu, tiedän, että ori on oltava käsittelijän käsissä, mutta voi tulla tilanteita joille ei edes varovaisin orin käsittelijä voi mitään. Itselläni pyöri pää lähes samalla tavalla kun pöllöllä kun yritin siinä maneesin ahtaudessa ennen kehää pitää silmällä kaikkia samalla kun styyrasin Kasper-oria joka siinä vaiheessa oli melkoisen kiihtyneessä mielentilassa.
Kun BIS-kehä päättyi yritettiin ulos maneesista.
Oviaukko oli tupaten täynnä ihmisiä. Jokunen meni poninsa kanssa siitä ihmismuurista läpi työntymällä, mutta itse en uskaltanut. Lähdin siis pikkuhiljaa kävelemään oviaukkoa kohti kokoajan hidastellen. Odotin turhaan, että ihmiset väistäisivät. Pysähdyimme siinä hiukan oven viereen maneesin laidan lähelle. Olin aikeissa pyytää ihmisiä väistämään, mutta en ehtinyt sillä samassa meitä oven vieressä odottanut sisareni huusi jollekin takanani olevalle "varo!". Itse en siinä tilanteessa osannut odottaa takaa mitään "hyökkäystä", mutta takaa se tuli! Takanamme ollut ei ilmeisesti huomannut

, että olimme pysähtyneet siinä seinän edessä. Kesällinen varsa pomppasi ponini takaosan päälle ja tönäsi vielä uudelleen kun sen pitäjä yritti saada sitä pois. Ori ähkäsi säikähdyksestä ja veti jo takaosan alas, mutta sitten se onneksi tajusi, että siinä olikin innostunut ponilapsi. Kasper on orimaisuudestaan huolimatta erittäin kiltti kaveri joka pitää kovasti pikkuvarsoista ja se ei onneksi tehnyt tälle pienelle mitään. Yritti ainoastaan kääntää päätään ja katsella tarkemmin taaksepäin pikkuista joka siinä innokkaana hänen hännässään pomppi ja keuli ja töni. Mutta minä olin kauhuissani! Mitä jos?
Kasperilla on rautakengät takajaloissaan ja ori oli ennestään jo erittäin kiihtynyt ja emme päässeet enää yhtään eteenpäin kun oli seinä ja ihmisiä edessä! Siinä vaiheessa oli pakko huutaa, että antakaa nyt jo tietä. Ulos päästyämme olin ihan vapisevana haavanlehtenä kun talutin poniani trailerin luo. Onneksi minulla on näin kiltti ori!
Kiltit ihmiset!
Antakaa kehien porteilla ja maneesien ovilla poneille ja varsinkin oreille tilaa tulla ja mennä! Oriit tarvitsevat joskus hiukan enemmänkin tilaa. Varsinkin jos ovat nuoria tai tällaisia innokkaita isompia poikia. Kun haluavat esiintyä voi siinä lentää yksi tai toinenkin jalka…tai koko poni, tuo minun kaverini ei ole pieni, painoa lähes 300 kg! Jo kaksivuotias nuori ori voi olla aika hurja ensimmäisissä näyttelyissään kun huomaa vieraassa paikassa itsessään tämän "piilevän ori-ominaisuuden" ja sitä et aina voi harjoitella kotona. Kaikkien turvallisuuden vuoksi pyydän:
antakaa poneille tietä kehien porteilla!Kiitos!